Skyttä eli Kyttä
SKYTÄT JA KYTÄT (1)
Jooseppi Tuomaanpoika Uppa (s. 14.3.1663 Ilmajoki, k. 1.7.1730 Kurikka) vihittiin Ilmajoella 27.5.1694 Maria Jaakontytär Pietilän (s. -.1.1673 Ilmajoki, k. 8.3.1735 Kurikka) kanssa. Maria Jaakontyttären alkuperästä on kaksi versiota. Toisen tutkimuksen mukaan Maria oli Jaakko Niilonpoika Kytän tytär ja toisen mukaan Jaakko Pietilän tytär Ilmajoelta. Näistä on osoittautunut oikeaksi kauppakirjan ja käräjäkirjan perusteella se, että Maria oli Jaakko Pietilän tytär (2).
Pariskunta asui kahden lapsensa, Jaakon ja Heikin, kanssa Ilmajoen Upassa suuret nälkävuodet 1695-1697. Vuonna 1697 Jooseppi osti Kytän talon Kurikan Miedonkylästä. Lapsia Kurikassa asuessaan perheellä oli neljä tytärtä ja seitsemän poikaa (3). Kyttä on sukutila, jota on asuttanut Jooseppi Tuomaanpojasta lukien yli 300 vuotta ja edelleen sama suku - Kytän suku.
Skytän eli Kytän isännistä ei ole varmuutta rippikirjojen perusteella 1800-lukua edeltävältä ajalta. Verotietoja myöskään ei pidetä kovin luotettavana lähteenä isäntäluettelon tekemiselle, joten näitä kaikkia lähteitä pitää tarkastella yhdessä (4). Kerron tässä kuitenkin Kytän isännistä Joosepista alkaen huomioiden rippikirjojen, Väinö Kytän selvityksen, Kurikan historia I -teoksen ja Suomen sukutiloja I -teoksen tiedot.
Joosepin pojista Jaakko eli Jaakko Joosepinpoika (s. 1695 Ilmajoki, k. 1751 Kurikka) otti talon isännyyden 1722/1723. Hän oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisen kerran Maria Jaakontyttären (s. 1694 Ilmajoella) kanssa. Toisen kerran Liisa Erkintyttären (s. 1697 leski) kanssa. Liisa jäi toistamiseen leskeksi Jaakon kuoltua vuonna 1751. Suomen sukutiloja I -teoksen selvityksessä on vuodesta 1751 lähtien merkitty Jaakon ja Marian poika Jaakko Jaakonpoika (s. 1722 Kurikka, k. 1785 Kurikka) Kytän isännäksi.
On myös ilmeisesti lähteitä, joiden perusteella Jaakko Jaakonpojan isännyyden alkamisajankohdaksi on mm. Kurikan historia I -teoksessa merkitty vuosi 1743. Tätä vuotta ennen on Jaakko Joosepinpojan vielä eläessä isännyyttä hoitanut mainitun teoksen mukaan Tuomas Jaakonpoika Kyttä vuoden 1739 ajan. Todennäköisempää on, että kyseessä ei ole Tuomas Jaakonpoika vaan Tuomas Joosepinpoika. Vuonna 1739 rippikirjaan on merkitty Skyttälässä asuva Tuomas Joosepinpoika, joka on merkitty vuoden 1739 jälkeen Ilmajoelle (i Ilmola). Tuomas Joosepinpoika oli Jaakko Joosepinpojan veli ja kelloseppä. Vuosien 1740-1742 ajalle isännyyttä hoitamaan on merkitty Kurikan historia I -teoksessa Heikki Jaakonpoika Kyttä. Tältä osin myös kyseessä voi olettaen olla Tuomas Joosepinpojan ja Jaakko Joosepinpojan veli Heikki Joosepinpoika. Heikin ja Tuomaksen henkilöllisyydet ovat vielä varmistumatta.
Jaakko Jaakonpoika Kyttä (s. 1722 Kurikka, k. 1785 Kurikka) oli naimisissa Anna Antintyttären kanssa. Heillä oli yhdeksän lasta, joista Anna Jaakontytär Kyttä (s. 1746 Kurikka, k. 1811 Kurikka) otti talon miehensä Matti Matinpoika Miedon kanssa 1780-luvulla. Isännyys oli näin Jaakon vävyllä. Annan isä Jaakko kuoli vuonna 1785. Annan ja Matin lapsista Iisakki Matinpoika Kyttä (s. 1779 Kurikka, k. 1831 Kurikka) otti päätalon tilan isännyyden vuonna 1808. Iisakki oli naimisissa Maria Antintyttären kanssa. Heillä oli kahdeksan lasta.
Maria Antintytär emännöi puolta Skyttälän manttaalista miehensä kuoleman (k. 1831) jälkeen. Rippikirjoihin on merkitty myös Maria Antintyttären emännöimään Skyttälään Iisakki Iisakinpoika itsellisenä eli siihen maailman aikaan yrittäjänä toimivaksi. Toisen puolen manttaalista eli Skyttä n:o 15 sai Marian ja Iisakin lapsista Liisa Iisakintytär Kyttä (s. 1812/1814 Kurikka, k. 1898 Kurikka) (5) ja isännyys oli Liisan puolisolla eli vävy Mikko Mikonpojalla. Mikko toimi myös lautamiehenä.
Sukutilat -teoksen mukaan tulkittuna Maria Antintyttäreltä manttaaliosuus, jossa päärakennus sijaitsee, on vuonna 1844 siirtynyt Liisa Iisakintytär Kytälle. Liisan ja Mikon pojasta Jaakko Mikonpoika Kytästä (s. 1845 Kurikka, k. 1885 Kurikka) tuli isäntä vuonna 1872. Tätä isännyyttä ennen Jaakko Mikonpoika on merkitty torppariksi Skytän n:o 15 Vähämäen torppaan (6). Kytässä oli 1830-luvulla seuraavannimisiä torppia: Kytölä, Kivineva, Friberg, Alanko, Lahti, Kalmia (Kallio?), Ruohomäki, Vähämäki, Lahtiharju, Rajamaa, Hyrymäki, Saarberg, Äkkinäinen ja Hakala. Myöhempiä torppia ovat olleet Korpinen, Mäkinen, Peura, Tuomisto, Ilkka ja Heinineva (7).
Jaakko Mikonpoika Kyttä meni naimisiin 4.11.1867 Maria Vilhelmiina Juhontytär Keski-Panttilan kanssa. Heillä oli neljä lasta: Juho, Maija-Liisa (Maria), Mikko ja Vilhelmiina (s. 13.9.1874 Kurikka, k. 13.9.1874 Kurikka). Maria Vilhelmiina Juhontyttären (s. 1.1.1845 Kurikka, k. 22.9.1874) kuoleman jälkeen Jaakko meni toisiin naimisiin Amalia Jaakontytär Kuuttin kanssa. Jaakolla ja Amalialla oli viisi lasta. Jaakko kuoli vuonna 1885, jonka jälkeen vuonna 1889 Amalia ja lapset siirtyivät Rinta-Kakkurin Seinänevan/Kivelän torppaan. Jaakon ja Marian pojat Juho ja Mikko lähtivät Amerikkaan. Heidän tyttärensä Maija-Liisa (Maria) Kyttä laitettiin isänsä kuoltua kasvatiksi Koukkariin vuonna 1886. Maija-Liisa meni naimisiin torpparinpojan ja kirkkovaltuuston (8) jäsenen Iisakki Iisakinpoika Fribergin kanssa. Hän oli aina vuoteen 1894 Fribergin torpan emäntä (9). Suomen sukutiloja I -teoksessa mainitaan, että tila päätaloineen oli perikunnalla vuodet 1885-1894.
Vuonna 1893 Mikko Jaakonpoika Kyttä myi Maija-Liisalle (Marialle) ja hänen miehelleen Iisakki Iisakinpoika Fribergille perintöosuutensa "…mainitussa paikassa ikuiseksi omaisuudeksi." Maija-Liisa ja Iisakki saivat tämän osuuden haltuunsa vuonna 1894. Kauppakirjasta käy myös ilmi, että Mikko Jaakonpojan holhoojana toimi erikseen laaditulla valtakirjalla Samuel Koukkari. Samuelin tuli asiakirjan mukaan maksaa Iisakille ja Maija-Liisalle Peuralle myydyn Kainaaston maan Uuden maan kauppahinta, irtaimiston arvo ja toimittaa säilyttämänsä tilan kiinteää omaisuutta koskevat asiakirjat. Samoin Juho Jaakonpoika myi oman osuutensa Iisakille ja Maija-Liisalle. Juho lähti Amerikkaan. Asiakirjassa mainitaan myös, että Maija-Liisa on perinyt äidiltään Maria Vilhelmiina Juhontyttäreltä 1/60 manttaalia, josta on käräjäkirja. Näin päätaloa asuttivat vuodesta 1894 Iisakki ja Maija-Liisa (Maria) Kyttä (s. 1870 Kurikka, k. 1934 Kurikka) (10).
Iisakilla ja Maija-Liisalla ei ollut helppo aika edessään. Vuosisadan vaihteen tienoilla heillä oli vaikea taloudellinen tilanne. Naapuri kyseli "…kannattaako tuota riihtä korjata kun talo menee", kun Iisakki oli riihtä korjaamassa. Eräänä sunnuntaina oli perhe mennyt kirkkoon ja Säntin isäntä oli kopauttanut Iisakkia olkapäälle. Säntin isäntä kehotti Iisakkia juttelemaan kirkonmenojen jälkeen hänen kanssaan. Iisakki sai Säntin isännältä lainaa (11). Asiakirja vuodelta 1895 kertoo, että kihlakunnanoikeuden kiinnityspöytäkirjat oli tarkastettu viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Kiinnityksiä oli tehty taloon ja maihin isoista summista vuosien 1878-1888 välillä. Samassa asiakirjassa todetaan, että Maija-Liisa kiinnittää ¼ manttaalia Kytän talosta Suomen Hypoteekkiyhdistykselle vakuudeksi aikaisempien kiinnitysten yhteen lasketusta 12 000 markasta korkoineen ja muine kuluineen (12).
Kytän päätalo oli kaksikerroksinen ja myytiin vuonna 1899 Kurikan nuorisoseurantaloksi, josta on valokuva 1910-luvulta. Talosta käytettiin hirsikehikot nuorisoseuran rakentamiseen Kankaankylään. Kurikan historia II.2 -teoksessa kerrotaan seuraavaa: "… hirsistä Salomon V. Birling urakoi tilavan seurantalon. Lattiat ja muita viimeistelytöitä tehtiin erillisinä urakoina. Talon juhlahuone oli kahdeksan sylttä pitkä (n. 14,2 m) ja viisi sylttä leveä (n. 8,9 m). Salin päässä oli tilava näyttämö, jonka sivuilla olivat pukuhuoneet. Kaksiosaisessa rakennuksessa oli lisäksi vahtimestarin asunto ja ravintolatilat. Hanke maksoi seuralle 12 000 markkaa." (13) Vuonna 1924 seurantalo siirrettiin Kurikan Kirkonkylään. Talo on purettu 1990-luvulla.
Samoihin aikoihin, kun päätalo myytiin, Iisakki rakensi uuden asuinrakennuksen perheelleen. Uudessa puisessa punaiseksi maalatussa päärakennuksessa oli neljä huonetta alakerrassa ja kaksi huonetta yläkerrassa. Samoihin aikoihin on rakennettu talli kolmelle hevoselle. Vuonna 1913 rakennettiin navetta, jossa oli sijat 10 lehmälle ja karjakeittiö. Sauna rakennettiin vuonna 1916. Tilalla on vielä kaksi kivikellaria, joista toinen oli vanha ja toinen rakennettiin vuoden 1918 jälkeen. Lisäksi oli vielä riihirakennus, kaksi aittaa, kärry- ja puuliiteri (14).
Iisakille ja Maija-Liisalle syntyi kahdeksan lasta. Lapset ikäjärjestyksessä olivat Aino (s.1890), Juho (s. 1892), Hilja (s. 1895), Iisakki (s. 1896), Felix (s. 1899), Eino (s. 1901), Väinö (s. 1904) ja Elsa (s.1911). Iisakki ja Jussi (Juho) olivat vanhimpina kovia työmiehiä. Muistetaan, että Kytän miehet kunnostivat valtiolle paloja Mietaantiestä, joka johti Kurikan kirkolle. He ajoivat hietaa ja olivat tukkitöissä. Näin tuli tienattua. Anni muutti Amerikkaan ja meni naimisiin Ahvenanmaalta kotoisin olevan Hjalmar Niemen kanssa. Jussi (Juho) osti maineen Kolkkilan talon Kurikassa ja muutti sen nimeltään Koskirannaksi. Iisakki osti maineen talon Ilmajoelta. Feeli (Felix) kävi Amerikassa ja palatessaan osti sukulaiselta maineen talon Kauhajoelta. Eino kävi Kanadassa tekemässä rakennustöitä voimalaitoksen padolla ja palasi takaisin Kurikkaan maata viljelemään. Kyttä jaettiin Väinön ja Einon kesken. Eino asutti päätalon. Elsa muutti puolisonsa kanssa Tampereelle (15). Nykyisin päätalon paikalla on uusi punatiilinen asuinrakennus, jota asuttaa Einon jälkipolvi. Kytän maat ovat edelleen Kytän suvulla.
Kirjoittaja: Marita Aho (o.s. Rinta-Kyttä)
1. Aho Marita, sukututkimukset, Kurikan rippikirjat UK 87, UK 88, UK 90, UK 91 Seinäjoen Uppa -sukuseuran sukututkimukset
2. Piirto Tapio. Maria Jaakontytär Kytän alkuperästä. Eteläpohjalaiset Juuret -lehti, 17-18
3. Seinäjoen Uppa -sukuseuran julkaisu 2004, Uppa 1675-1846
4. Rinta-Tassi Osmo. Kurikan historia I. 1980. Vaasa Oy:n kirjapaino. Sivulla 514 todetaan isäntäluettelojen laadinnan osalta mm. seuraavaa: "Perusaineistona on käytetty …maakirjoja (alkavat 1540 -luvulla), kymmenysluetteloita (alkavat 1540 -luvulla), henkikirjoja (alkavat 1630 -luvulla), katselmus- ja maanjakoasiakirjoja (1680 -luvulta lähtien) ja rippikirjoja (alkavat 1720 -luvulla)….mainittujen asiakirjojen tietoja on voitu tarkistaa ja täydentää käräjäpöytäkirjoista, seurakunnan historiakirjoista ja muista lähteistä."
5. Aho Marita, tutkimus, kauppakirja vuodelta 1893
6. Leppäkoski Erkki, sukututkimukset
7. Kyttä Asko, tutkimus
8. Rinta-Kyttä Martti, kertomus (Iisakki oli kirkkovaltuuston jäsen, valtuustoaika ei ole varma)
9. Leppäkoski Erkki, sukututkimukset
10. Aho Marita, tutkimus, lainhuudatuspöytäkirjat 1895 alkaen
11. Kyttä Asko, kertomus
12. Aho Marita, tutkimus, rasitustodistus vuodelta 1895
13. Rinta-Tassi Osmo. Kurikan historia II.2. 2004. Kurikan Kaupunki. Saarijärven offset, 801
14. Jutila K. T. Suomen sukutilat II. 1940. Helsinki, Kivi, 496
15. Kyttä Asko ja Martti Rinta-Kyttä, kertomukset